_MG_8020-2
Korpikuusikon viileää varjoa

Jossakin puidenlatvojen yläpuolella aamuaurinko hehkuu niin kirkkaana kuin se alkukesän aamuna vain voi. Vain murto-osa siitä siivilöityy sinne missä itse istun. Mätäs jonka olen valinnut istuimekseni on syvällä kuusikon varjoissa. Vain niissä kohdissa joihin auringonsäteet siivilöityvät hehkuu lehtivihreä raikkaana. Korpikuusikon varjossa on kuitenkin rauhallinen ja juhlava tunnelma. Aivan kuin kulkisimme menneiden aikojen kuninkaan saleissa. Olemme hiipineet jylhässä pylväskuusikossa kiemurtelevaa polkua hiljalleen, kaikkea ylimääräistä ääntä vältellen. Aistit herkkinä haravoimme matkalla kaikki puskat ja varjot kohdettamme etsien. Joka hetki olemme odottaneet että eteemme polulle pomppaa ruskea varjo.

Olemme etsimässä alueen valtiasta, kaurispukkia jonka merkkejä olemme seurailleet aina aukon reunaan asti. Samalla testaamme mukanamme kulkevaa kalustoa. Tässä lajissa sille asetetaankin hieman erikoisempia vaatimuksia. Siellä missä kauris makaa päivälevolle on yleensä myös tiheää. Joko isojen kuusikoiden alla kasvavat tiheiköt tai hakkuille puskeutuneet vesakot toimivat kauriin suojana. Testikäytössä ollut, punapisteellä varustettu kivääri tuntuu sopivan lajiin hyvin. Sillä ehtisi nopeampiinkin tilanteisiin. Toki tuttu allrounderikin koossa 2.5-10×50 taipuu kaurisjahdin eri muotoihin. Hiiivintäjahdissa ei isoimmalla suurennoksella ole käyttöä vaan kiikari on jatkuvasti 4x suurennuksella.

Juuri ennen sähkölinjaa olevan pienen metsäaukean laidassa oleva torni toimii hyvänä suojana seuraavalle vaiheelle. Kaurispukkia on periaatteessa turha tähän aikaan kiimakutsuilla häiritä, sillä kiima on vasta myöhemmin kesällä. Nuoren kauriin kutsuhuudolla voisi kuitenkin saada paikalle ensin naaraan, ja mahdollisesti sen perässä pukinkin. Kauris on käytökseltään niin salaperäinen otus että aina kannattaa yrittää. Varsinkin kun kaurispilli kulki mukana nyt ensimmäistä kertaa kevätjahdissa.

Vaan pakko se on todeta. Mukaan valitun pillin soittaminen ei ole helpointa mahdollista ja äänensävy kääntyy helposti väärällä tavalla laskevaksi. Riittävän korkean, nuorta kaurista imitoivan lyhyen puhalluksen aikaansaaminen ei ole helppoa. Puhallus päättyy helposti epämääräiseen törähdykseen. Osaltaan siksi kauriit eivät meille näyttäydy. Nouseva tuuli lopettaa lopullisesti yrityksemme.

Tällä kertaa kauriit tuntuvat kulkevan juuri silloin kun joukkomme on yön pimeimpänä hetkenä ottamassa lyhyet nokoset. Jostakin salaperäisesti ilmestyneet jäljet kertovat sen. Alkukesän vehreys kätkee tällä kertaa kuninkaan hoveineen mutta tämän kärsivällisyyttä ja taitoa vaativan lajin pariin palaamme varmasti myöhemmin. Lisää siis aiheesta luvassa.

Lisää kuvia linkin takana kuvakirjastossani.

_MG_7982-2
Test shooting the Sauer 303 with Zeiss CompactPoint
_MG_7888-2
Signature of a roe deer

 

Languages