Sain heti F3 Vantage-projektin käynnistyttyä mahdollisuuden toiseen mielenkiintoiseen projektiin. Blaserin maahantuoja NorDis Oy pyysi nimittäin rakentelemaan aidon pitkän matkan kiväärin erään heidän tämän vuoden kampanja-aseensa, Blaser R8X Match:n pohjalta.

Tästä ”Äksästä” oli jo maininta aikaisemmissa artikkeleissani, mutta kerrotaanpa siitä nyt perusteet. R8X on käytännössä kiinteällä makasiinilla varustettu versio Blaser R8 Professionalista. Periaatteessahan kaikki R8-mallit on mahdollista tilata ilman irtolipasmekanismia, mutta NorDis halusi tänä vuonna nostaa tästä versiosta näihin kotimaisiin olosuhteisiin sopivan oman kampanjaversion. Siksi he ottivat vakio-ohjelmaansa kiinteällä lippaalla ja yksiosaisella polymeeritukilla varustetun version R8:sta. Tämä versio on konstailematon ja säätä kestävä kivääri. R8X käyttää samoja kaliiperikohtaisia lippaan sisäosia kuin irtolippaallinenkin versio, joten erot jäävät oikeastaan siihen miten makasiini täytetään ja tyhjennetään. Tässä tiivistelmä siis R8X:stä.

DSC07264-2
Tästä lähdetiin. Blaser R8X Match on saatavilla maahantuojan kampanjapakettina Professional-tukilla.

Kun sain maahantuojan briiffin, vedin projektiin heti mukaan custom-kivääreihin ja aseiden muuhun muokkaamiseen erikoistuneen asesepän, RS Custom Gunsin Rami Saviston. Työnjakomme on tähänkin asti ollut se että minä suunnittelen ja Rami hoitaa sen oikean työn eli toteutuksen. Eräs esimerkki aikaisemmista projekteistamme, Tikka M65 RS Custom, päätyi aikanaan Riista-lehdenkin sivuille. Silloin teemana oli ”LWLRHR” (Light Weight Long Range Hunting Rifle) eli kevyt pitkän matkan metsästyskivääri.

Nyt kuitenkin maahantuojan tavoitteena oli muuntaa kotimaiseen hirvijahtiinkin mainiosti sopiva, kompakti metsästyskivääri aidoksi pitkän matkan kivääriksi. Esimerkiksi painossa ei tarvitsisi säästellä. Ainoaksi tavoitteeksi asetimme että ase asettuisi tarvittaessa vielä varusteineenkin alle 5,5 kilon.

Mutta, kaikkihan piti tietenkin aloittaa määrittelytyöstä. Mikä tekee mielestämme aseesta pitkän matkan kiväärin? Kaikillahan alkaa heti pyörimään mielessä kuvia erittäin teknisistä ja taktisista laitteista. Niitä joihin on kiinnitetty kaikenlaisia hilavitkuttimia ja lisäreleitä. Ainakin monta metriä picatinny-kiskoa.

No, todellisuudessahan mikä tahansa metsästyskivääri voi ihan hyvin olla metsästyskivääri. Siltä vaaditaan tiettyjä perusominaisuuksia joista ensimmäinen on tarkkuus. Jos hirvijahtiin meille tarjotaan aseita joiden käynti 100 metriltä on luokkaa 1 MOA (5 laukauksen kasan koko on alle 29 mm) niin pitkän matkan kiväärillä tuo sama tavoite pitäisi olla mieluiten 0,5 MOA. Eli 5 laukausta pitää pystyä ampumaan 100 metriltä noin 15 mm kasaan. Siten tarkkuus pidemmilläkin matkoilla on suuremmalla todennäköisyydellä riittävä.

Kuten tiedetään, tarkkuus rakentuu riittävän jäykästä lukkorungosta, riittävän tarkasta piipusta ja edellämainittujen oikeanlaisesta kiinnityksestä tukkiin. Blaserin kohdallahan tilanne on lähtökohtaisesti siitä mielenkiintoinen että koko aseen rakenne on tehty tavoittelemaan huipputarkkuutta jo valmiiksi. Piippu kiinnittyy suoraan metallilaatikkoon, joka muodostaa aseen sydämen ja selkärangan. Piippu siis lepää suoraan alumiinisella pedillä joka jatkuu taaksepäin koko asetta kasassa pitävänä runkona. Kaikki osat kiinnittyvät samaan laatikkoon, jossa on vieläpä enemmän rautaa kuin useammassa pulkkilukkoisen lukkorungossa, poislukien järeimmät kasakiväärit. Lisäksi sulku lukittuu suoraan piippuun ja kiikari kiinnitetään suoraan piipun päälle. Paketti on siis todella jämäkkä ja tiivis.

DSC07271
Blaser R8X:n blokki on melko jämäkkä paketti, yhtä rautaa koko hoito. Piippu siis lepää suoraan tässä mötikässä.

R8X:ssä on vielä se lisä että laatikon pohjakin on kiinteä, eli se on vieläkin jäykempi kuin isosiskossa, irtolippaallisessa R8:ssa. Pitkän matkan ammunnassa ei myöskään tarvita nopeaa lippaan vaihtoa joten R8X on siis kuin tehty pitkän matkan ammuntaan.

Entäpä sitten se piippu? No, koska otimme tällä kertaa pohjaksi suoraan Match-version, aseessa on raskas uritettu piippu valmiina. Blaserin piiput ovat muutenkin tunnettuja loistavasta käynnistään (Helposti 15 mm kasa standardipiipulla), mutta päätimme viedä asian vielä pykälää pidemmälle ja valitsimme proto-aseen kaliiperiksi huipputarkan 6,5×47 Lapuan. Tämän esimerkiksi siksi että vaikka kyse on ns. standardi-kaliiperista, 47 Lapuan Match-piippu on 65 cm pitkä. Muissa, esimerkiksi .308 Win ja 6.5×55:ssa Match-piippu on 60 cm pitkä. Piipun pituushan on tunnusomaista pitkän matkan kivääreille….No, oikeasti se syy ei ole tämä klisee. Toki pidemmästä piipusta saadaan varmennin täydet lähtönopeudet pihalle, mutta koska tässäkin tapauksessa ammutaan patruunaa jonka paras käynti on alle 850 m/s nopeuksissa lyhyempikin voisi riittää.

DSC02101-5
Tässä siis yksi ihan hyvä syy 6.5×47 Lapuan valinnalle. Jos normaalisti Blasereilla ammutut kasat ovat luokkaa 15-17 mm (Alle 0,75 MOA) tämä kaliiperi pystyy tehdaspatruunalla 10 mm (Alle 0,5 MOA) kasoihin. Jos vain ampuja ei tee kärpäsiä.

Se todellinen syy valintaamme on se että Lapua käyttää juurikin tällaisia samanlaisia piippuja ampuessaan 6.5×47 Lapuan testiammunnat. Lapuan tarjoaman lentoratataulukon luvut ovat siis suoraan käyttökelpoisia koska ne ovat 100% verrannolliset. Kyllä, Lapua on todennut että Blaserin tuotantopiiput ovat suoraan pakasta riittävän tarkat heidän testipiippujensa kriteerit täyttääkseen. Aika hyvin metsästyskiväärin piipulta. Lisäksi Lapua mittaa patruunoidensa nopeudet ja lentoradat doppler-tutkalla joten kaikki tieto on silkkaa faktaa tässä piipussa. Tällä saadaan yksi muuttuja minimiin, sillä luodin nopeus eri matkoilla on yksi tärkeä tekijä kun lentorata pitää tuntea. Tätähän pitkän matkan ammunta juuri on: Tietoa, tietoa ja tietoa.  Siksi yhdistelmä Blaser-piippu ja Lapua-patruuna toimivat tässä kaliiperissa loistavasti. Väitän että tällä paketilla voi suoraan kävellä radalle ja ampua heti osuman 500 metristä ensimmäisellä laukauksella. Sen jo ensimmäinen testini 500 metrin radalla osoitti. Siitä voi lukea EU-LRH:n sivuilta, Blaser R8 6.5×47 Lapua-artikkelistani.

DSC05598
USA:n suosituin tarkkuuspatruuna Suomessa peuramettällä? Kaliiperina 6.5×47 Lapuasta on tullut jo kirjoiteltua muualle, mutta kerran vielä: Se on modernilla hylsysuunnittelulla päivitetty kilpaversio 6.5×55:sta. Tekee liki saman mutta lyhyemmässä lukossa ja vieläkin tarkemmin.

Piippu siis on jo valmiina. Perinteisessä kivääriprojektissa se lienee kenties ensimmäinen asia joka vaihdetaan, mutta Blaserin kohdalla valinta tehdään jo asetta tilatessa. Muuta ei tarvita, kuten sanottua niin tarkkuus riittää kyllä. Piippujen valmistuksessa otetaan hyvin huomioon se ettei niissä olisi liikaa jännitteitä. Esimerkiksi Match-piipun uritus tehdään hiomalla hiontakivellä piippu tietyssä lämpötilassa. Jos muut valmistajat jyrsivät melko brutaalillakin tavalla uritukset piippuihinsa jyrsintä käyttäen, Blaser pitää huolen ettei piipun lämpötila muutu prosessin aikana yhtään. Hionta tapahtuu hitaasti, jäähdytysnestettä käyttäen joten piippu on suoraan tuotantolinjalta mahdollisimman jännitteetön. Tämä tarkoittaa myös sitä että sisäänammuntavaiheen pitäisi olla lyhyempi, ja käynti olemassa jo heti lähdössä. Piipun sisäpuoli ei eroa standardi-versioista.

Piippu ja kehys ovat siis nyt jo kunnossa. Entäpä sitten muuta? No, se yksi ydinasia on tietenkin laukaisu. Perinteinen projekti etenisi niin että hankittaisiin jostain tarkkuusluokan koneisto tyyliin Timney mutta tässä kohtaa tehdään asiat taas Blaserin tavalla. Tai oikeastaan siis ei tehdä mitään. Nii-in. Tätä mietimme jo projektin alussa, eli Blaserillehan ei oikeastaan tarvitsisi tehdä yhtään mitään ja tavoite saavutettaisiin silti! Irtolippaalliseen R8:iin voi tilata ATZL-lipasyksikön jossa kaksi eri laukaisuvastusta on valittavissa kätevästi, mutta R8X:ssä samaa vaihtoehtoa ei ole. Eikä sitä periaatteessa tarvitakaan, sillä tässä tulee eteen toinen Äksän etu: Koska irtolipas puuttuu, myös liipasimen liike välittyy suoremmin nallipiikkiin. Käytännössä R8X:n laukaisu on siis jopa vieläkin parempi kuin normaalissa R8:ssa. Molempien versioiden laukaisuhan on valmiiksi jo riittävän kevyt, alle 800 grammaa, mutta nyt puhutaan tuntumasta.

Laukaisukin on siis käsitelty. Mitäs seuraavaksi? No, vuorossahan on se yksi tärkeimmistä muutoksista eli ergonomia. Pitkän matkan ammunnassa keskitytään paljon kaliipereihin ja edellä mainittuihin teknisiin seikkoihin mutta onnistuneiden laukauksien takana on usein ensisijaisesti hyvä ergonomia. Tukki näihin projekteihin valitaan usein budjetin tai ulkonäön mukaan mutta tavoitteenahan on jänniteetön, rento ampuma-asento.

Makuulta kun pääosin ammutaan, niin huomio kiinnitetään pistoolikahvaan ja takatukkiin. Tukin pitää tarjota asento, jossa kroppaa ei tarvitse jännittää ja vääntää asennon saamiseksi vaan että luonnollinen ja rento asento löytyisi heti. Asetta kannatteleva liipasinkäsi pitäisi saada pysymään kahvalla niin ettei laukaisuvaiheessa aseeseen kohdistu sivu-tai pystysuuntaista liikettä. Vain liipasinsormen pitäisi liikkua, muuten tuloksena on sivuheittoa maalissa. Jos taas perän ja posken suhde ei toimi, virhe on yleensä korkeussuunnassa. Perän tuennalla on toki oma merkityksensä tässä, hiekkapussi tai kannatteleva käsi pitää olla riittävän jämäkästi paikoillaan.

DSC08736
Pitkän matkan kiväärissä tämä pää tukista ratkaisee. Pistoolikahva, säädettävä poskipakka ja perän alla oleva ”lapa” hiekkapussille ovat olennaisimmat.

Tämän kaiken pitäisi siis tukin mahdollistaa. Blaserin kohdalla pistoolikahvat ovat jo vakiona melko mukavia mutta halusimme saada ranteen vieläkin rennommaksi. Se tapahtuisi jo Pro Successin tukilla, mutta sillä R8X:ää ei varastosta ole saatavilla. Koska tänä vuonna tapahtui myös sellainen muutos että GRS:n Blaser-versiot vapautuivat irtomyyntiin niin päätimme kokeilla sitä. Tähän asti siis Blaser on myynyt GRS-tukkiset R8:t suoraan tehtaalta tukit asennettuna, mutta nyt on mahdollista myös jälkiasentaa GRS Blaser R8:iin.  Me valitsimme siis projektiimme GRS Varmint/Sporter-tukin. Perän ja poskipakan pikasäädöt sekä pistoolikahva ovat rata-ammunnassa toimivat, eikä tukki vielä nosta tähän käyttöön painoa liikaa. Leveä etutukki toimii myös liikkuvaa maalia ammuttaessa, ja siihen saa myös bipodit kätevästi kiinni.

Hommassa on kuitenkin yksi isompi mutka. Valmistaja GRS painottaa painokkaasti että KAIKKI Blaserit ovat pedattava GRS:n tukkeihin. Lisäksi maahantuoja NorDis on linjannut asian niin että takuu kattaa vain asiaan koulutetun sepän tekemät GRS-asennukset. Sama pätee kilpailija KKC:hen, sillä petaus pitää vielä osata tehdä oikein, muuten tukissa on halkeamisvaara. Homma johtuu Blaserin laatikon kiilamaisesta peräosasta, se on kuin veneen keula joka väärin pedattuna varmasti tekee saman kuin vanha Valmet omalle perälleen. Kiila junttaa itsensä joka laukauksella syvemmälle puuhun ja edessä on uuden tukin osto.

Petauksen teko siis muodostui itseasiassa projektin isoimmaksi työksi ja vaatii vihkiytymistä asiaan. Seppä Savisto käsitteli tukin ohjeiden mukaisesti, ja prosessia on kuvattu alla olevalla videolla.  Katsopa siis se jos LRX:n syntytarina kiinnostaa syvemmin.

Tukkikin siis tuli hoidettua. Näin simppeli projekti tämä siis käytännössä oli. Kuten Blaserin kohdalla aina, valikoimista valittiin vain oikeat palikat. Lisäksi pedattiin tukki ja…lähdettiin radalle. Pienenä mausteena ja käytettävyyden parantajana toimii vielä kotimaassa tehty custom-mallinen kammen nuppi, josta latausliike on helpompi tehdä myös makuulta ammuttaessa.

Tällainen on siis Blaser ”Suomi-Spesiaali”. Vastaavaa laitetta ei vielä ole muualla rakennettu joten olemme ensimmäisinä yhdistämässä Blaser R8X:än ja GRS-tukin! Nyt ei muuta kuin tavoitellaan niitä alle 1 MOA kasoja myös 500 metriltä. Hyvää ratakesää!

DSC08735

 

 

 

Languages

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *