Tuotekehityksessä työskennellessään oppii tyypillisesti paljon teknologioista. Riippuen alasta myös materiaaleista ja niiden käyttöalueista. Myöskin tuotantotekniikat on pakko oppia jos aikoo saada aikaiseksi todellisia innovaatioita, niitä jotka päätyvät kuluttajalle asti. Useat tuotteet ovat saaneet alkunsa siten että on keksitty jokin uusi teknologia, materiaali tai tuotantotapa jota halutaan hyödyntää.

Tuotteen menestyksen määräävät usein kuitenkin vallan toiset asiat. Teknologiat eivät välttämättä sellaisenaan saa aikaan imua. Jos käyttäjä ei koe tuotetta omakseen on ostopäätöksen tekeminen vaikeaa. Tai oikeastaan helppoa, sillä kuluttaja ei välttämättä edes harkitse ostavansa tuotetta joka ei sytytä. Silloin ei päätöstäkään tarvitse kauaa pohtia, se on selkeä ”ei”. En lähde kaivamaan esimerkkejä niistä tuotteista jotka eivät koskaan lentäneet koska kaikki me varmasti tunnemme niitä.

Keskityn mieluummin siihen positiiviseen puoleen, eli erääseen tärkeään osaan tuotekehityksestä. Se osa on käyttäjän osallistaminen kehitysprosessiin. Ohjelmistokehityksen puolella tämä on tuttua, siis niissä projekteissa jotka tähtäävät hyvään käyttökokemukseen. Käyttäjäpalaute on olennainen osa tuotteen rakentamista eikä sitä aina pysty korvaamaan edes hyvällä brändillä tai markkinoinnilla. Varsinkaan epäluuloinen suomalainen ei aina syty markkinamiesten mielikuvaharjoitteille jos tuotteessa jokin mättää.

Lähtökohta on siis että tuotteen on oltava hyvä ja haluttu ennen kuin sitä kannattaa edes sarjatuotanto-moodissa ryhtyä tekemään.

Tämän on onneksi moni yritys jo tajunnut. Myöskin metsästysbisneksessä. Viime vuosina on ollut selvästi nähtävissä että valmistajien kiinnostus myöskin hieman erikoisempia markkina-alueita kohtaan on noussut. Toiset valmistajat ovat ketterämpiä kuin ne joiden koneisto on rakennettu kopioimaan nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti bulkkituotetta. Nämä ketterämmät valmistajat ovat tyypillisesti juuri niitä joilla on motivaatiota räätälöidä tuotteitaan erilaisille markkina-alueille ja erilaisiin käyttäjätarpeisiin.

Tällainen räätälöinti on luonnollisesti helpompaa jos koko tuotteen peruskonsepti on rakennettu modulaariseksi. Tässä kohtaa nousee heti mieleen saksalaiset luksusasemerkit Sauer, Mauser ja Blaser. Vaihtopiippuinen asekonsepti on jo valmiiksi avoin erilaisille kaliiperi- ja tukkivaihtoehdoille. Alunperin tämä ominaisuus on luonnollisesti suunniteltu paljon matkaaville ja erilaisissa käyttötilanteissa asettaan käyttäville metsästäjille.

DSC00172-2
Modulaariset asejärjestelmät tarjoavat hyvän pohjan kaikenlaiselle räätälöinnille. Blaser R8 Pro X kaliiperissa 6.5×47 Lapua. Raskas Match-piippu ja NeoPod-bipodi tekevät tästä aika mukavan lintukiväärin.

Samaa ominaisuutta on kuitenkin hyödynnetty jo parin viime vuoden ajan myös markkina-aluekohtaiseen räätälöintiin. Esimerkkinä Sauer 202:n Hirvi-versio jossa meidän pohjoisen eläjien innostus esimerkiksi vaimentimiin oli huomioitu. Lyhyempi piippu, ei avotähtäimiä ja kierre valmiina. Selkeästi suomalaisen hirvimiehen tuote.

Skandinavia on siis noussut pikku hiljaa lähes yhtä tärkeäksi keskieurooppalaisille asevalmistajille kuin heidän kotimarkkinansa. Siksi on ollut nähtävissä orastavia merkkejä siitä että vuoropuhelu meidän skandien kanssa on itseasiassa erittäin hedelmällistä. Ruotsalaiset ja norjalaiset ovat onnistuneet muuntamaan esimerkiksi Blaserin kivääreistä itselleen todella toimivia hirvitorrakoita. Kiinnostus viimeisimpiin innovaatioihin ja hieman erilaiseen ajatteluun asesuunnittelussa on ollut pohjana tälle imulle, ja nyt kun räätälöintimahdollisuudet ovat koko ajan kasvaneet, ei ole ihme että camo-kuosiin dipattuja Professional-versioita esimerkiksi Blaser R93:sta näkee länsinaapureiden kaatokuvissa jo tiheään.

Luonnollistahan tuo. Hyvä laukaisu, tarkkuus, nopea ja jouheva lukko, kompakti kokonaisuus sekä ehdoton luotettavuus ovat hyvän kiväärin kulmakiviä. Merkittävää on kuitenkin että nämä Blaserit ja Mauserit eivät ole enää vain parhaalla juuripahkatukilla varustettuja luksusaseita, vaan todellisia robusteja työkaluja jotka saavat täydeltä laidalta tuntea koko Pohjolan olosuhteiden kirjon. Vettä, kalliota, neulasia, räntää, mutaa, hiekkaa….Aivan kaikkea!

Saksalaisen insinöörityön helmen käyttötarkoitus on siis muovautunut skandinaavisten käyttäjien käsissä melkolailla alkuperäisestä. Luonnollisesti tämä metamorfoosi kiinnostaa itse valmistajiakin. Muutos kertoo siitä että tuotteessa itsessään on imua mutta se kaipaa pientä räätälöintiä. Hirvitorrakot, pitkän matkan kiväärit, kaikki erilaiset variaatiot syntyvät helposti modulaarisesta aseesta joten miksi ei sitten kuunneltaisi markkinoita? Alla yksi näkyvimpiä esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä. Norjalainen GRS ja Blaser rakensivat yhdessä R8:sta melkoisen pitkän matkan tarkkuuskiväärin.

Toinen tärkeä asia joka on jouduttanut yhteistyötä on luonnollisesti suomalaisen NorDis Oy:n ryhtyminen Blaserin ja Mauserin maahantuojaksi. Nordic Distribution on osa Nammo Lapua-konsernia ja tämähän on kieltämättä luonut herkullisen pohjan pienelle tiedonvaihdolle. Ensimmäiset tulokset tästä on jo helppo nähdä. Tänä vuonna Blaser julkisti Long Range-mallistonsa jossa toisessa versiossa käytetään Blaserin parasta muotoilua eli Pro Success-tukkia, toisessa edellämainittua GRS:ää. Olennaista on kaliiperivalikoima, sillä kyseiset mallit ovat vakiona saatavilla kahdella eri Lapua-konsernin kaliiperilla, .338 Lapua Magnumina ja nyt myös uutena 6.5×47 Lapuana. Oheisen linkin takana malliston esittely. Siinä jos jossain näkyy jo pohjoismaalainen kädenjälki.

Näettehän tekin tässä selkeän kuvion? Yhdellä tehtaalla on innovatiivinen asekonstruktio, toisella innovatiiviset kaliiperit, kolmannella pitkälle hiottu tukkimallisto. Miksi rakentaa kaikkea yksin kun voi jo olemassaolevista palikoista rakentaa jotakin uutta? Tätähän nykypäivän innovaatio on: Olemassaolevien palikoiden kasaamista uudella tavalla.

(Tässäpä muuten toinen hieno esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä: Blaserin kivääri, Lapuan kaliiperi, GRS:n tukki, ZEISS:in uusi Victory V8 ja pari skandinaavia)

No, jotta tämä yhteistyö saisi ensi vuonna jälleen markkinoille jotakin meitä suomalaisia kiinnostavaa järjesti NorDis Oy tilaisuuden jossa itsekin sain vierailla. Kyseessä oli virallisesti koulutustapahtuma kotimaisille yhteistyökumppaneille mutta tapahtuman agendalla oli selkeästi myös toinen tavoite: Vuoropuhelu kotimaisen markkinan kanssa. Kuka sen parhaiten tuntee jos ei kotimainen kauppias? Siksi oli mielenkiintoista nähdä että Saksasta matkusti Suomeen itseasiassa kaikkien NorDisin edustamien saksalaismerkkien edustajat. Blaser, Mauser ja Leica olivat kaikki lähettäneet paikalle miehityksen.

Toki tapahtumassa käytiin paljon läpi nykyistä valikoimaa ja sen erityispiirteitä, kouluttauduttiin käyttämään ja esittelemään tuotteita niiden omilla vahvuuksilla. Mauserin osalta eräs meitä kiinnostava variaatio on varmasti M03 Extreme, siinä kun on polymeeritukki säädettävällä poskipakalla jne. Toinen erityisen kiinnostava tuote on NorDisilla ollut jo kampanjatuotteena tämän kesän. Blaser R8 Pro X on makasiiniversio R8:sta, käytännössä sama laite jota USA:n markkinoilla myydään nimellä R8 Professional S. Kyseisen paketin perusidea on kahdessa asiassa: Polymeeritukissa ja kiinteässä lippaassa. Näillä muutoksilla R8:sta saadaan hivenen edullisempi ja varsinkin pohjoismaiseen käyttöön sopiva laatuase. Nykyinen Ilaflon-pinnoite on perinteistä sinistystä säänkestävämpi joten tuon paketin luulisi kiinnostavan esimerkiksi karhumiehiä. Ja onhan sitä mennytkin, varsinkin kun nyt .375 H&H:n saa samaan hintaan standardikaliiperien kanssa.

Se varsinainen tapahtuman suola oli kuitenkin mielipiteenvaihto ensi vuoden suunnitelmista. Koska suunta on selvästi säänkestävämpiin aseisiin, on Blaserilla pähkäilty uusia ratkaisuja tähänkin. Skotlannin markkinoille livautettiin juuri kuuden aseen koe-erä Blaser R8 Lightning-mallista. Kyse on Pro Successiin rakennetusta erikoismallista jossa on uritettu SemiWeight-piippu. Se varsinainen juttu on pinnoitteessa: Kyseinen ase kun on saanut rosterilta näyttävän CeraCoat-pinnoitteen. Aseen metalliosat ovat siis hopeanhohtoisella satiinipinnalla kuorrutetut. Kyseinen pinnoite kestää vieläkin enemmän kuin jo pomminvarmaksi todettu Ilaflon. Koska kaikki aseet olivat jo kaupoissa Skotlannissa, ei tapahtumassa ollut nähtävillä kuin kuvia. Aseen näyttävyydestä saa jonkun käsityksen esimerkiksi täältä. Täytyy sanoa että ainakin itsessä herättää omistushaluja… Tuon kun saisi R8X:nä, vaikkapa 51 cm standardi-piipulla ja vaimenninkierteellä…Eikös vain olisi aika hirvikivääri?

DSC00176-3
Koulutus täydessä käynnissä.

Muita keskustelun alla olleita uutuuksia olivat muunmuassa Mauser M12:n tulevat muutokset. Tämän edullisemman Mauser-mallin perinteisen varmistimen rinnalle mallistoon on tulossa isoveli M03:sta tuttu viritinmekanismi. Lukon päässä on siis vaakasuunnassa liikkuva viritinvipu, jolla aseen saa vireeseen juuri ennen laukausta. Virittimen edut ovat tutut joten jos vipu vain toimii jouhevasti niin hyvä vaihtoehto tämäkin.

Leican tapauksessa suurin kiinnostus kohdistui etäisyysmittarilla varustettujen katselukiikareiden käyttöön. Leican etäisyysmittariiin voi ohjelmoida myös ballistisen korjauksen kaliiperin mukaan, joten näytöllä näkyy etäisyyden lisäksi ehdotettu korjaus klikkeinä. Tämä tietenkin toimii yhteen Leican tähtäinten korotornin kanssa.

DSC00216-4
Tutustumista Leican etäisyysmittarilla varustettuun Geovid-kiikariin. Tehtaan edustaja Benjamin Wallbot kouluttaa.

 

Lapuan osalta asia keskittyi kolmeen kulmakiveen: .338 Lapua, 6.5×47 Lapua ja Naturalis. Naturalista on nyt paranneltu ja tehtaan edustajan gelatiiniin paukuttelemat testit olivat kieltämättä vakuuttavia. Markkinoilla oleviin muihin myrkyttömiin luoteihin verrattuna Naturaliksessa on kaksi asiaa jotka saavat minunkin, kupariluotien vastustajan, kääntämään kelkkaansa. Ensimmäinen on se että materiaalinsa (100% kupari) ansiosta luoti avautuu paremmin kuin sekoiteluodit. Toinen on luodin sienimäinen avautuminen. Muut avautuvat X:n mallisina sakaroina ja nämähän ovat tunnetusti olleet niitä jotka ovat voineet irrota ja singota hirven toisella puolella minne vain. Naturalis pysyy kuitenkin koko ajan yhtenä palana, se vain rullautuu nätisti auki kärkiontelosta lähtien.

Mitä noihin kaliipereihin tulee, niin 6.5×47:aan palaan varmasti vielä. Se on jo 9 vuotta ollut kilpapatruunana markkinoilla, mutta nyt ensimmäistä kertaa se on saatavilla sarjatuotantokiväärin kaliiperiksi. Miksi sitten uusi kaliiperi, eikö 6.5×55 kelpaa? No, tässä on montakin syytä mutta palataan tähän kunhan saan testattua patruunaa paremmin.

Keskustelu kävi siis vilkkaana edellä mainittujen teemojen ympärillä. Hyvä juttu että keskustelua uutuuksista käydään, ja erityisen hieno asia että sitä käydään nyt myös meidän suomalaisten kanssa!

DSC00282
Lapua 6.5×47 ja Blaser. Katsotaan mitä yhdistelmällä oikein saakaan aikaan…

 

 

Languages

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *