Haulikkoammunnasta liikkuu piireissä paljon viisauksia. Aseliikkeessäkin ensimmäinen vastaan tuleva totuus on ”haulikko ampuu perällään”. Ja sitten ne kaikki muut yhtä tärkeät asiat, kuten se perän pituus. Yksi tärkeimmistä kriteereistä aseliikkeen tiskillä on että se etusormi osuu liipasimelle just hyvin.

Valitettavasti vain nettikeskustelut kiertävät vain koko ajan ”Mikä on paras haulikko?”-kysymyksen ympärillä. Jokainenhan totta kai tässä kohtaa mainostaa sitä omasta kaapistaan löytyvää merkkiä, sillä jos mä sen olen valinnut niin se on paras. Tämä hyvin perinteinen suomalainen ajattelumalli vain valitettavasti sotkee koko pakkaa ja tekee aloittelevalle metsästäjälle oikean haulikon valinnan hyvin hyvin haastavaksi. Väitänkin että keskiverto suomalainen metsästäjä on heikko haulikkoampuja, pääosin koska on valinnut aseensa vanhojen ”viisauksien” pohjalta. Hän on jo luovuttanut tässä kaikkien oppien viidakossa. Kaikkein pahinta on jos ase on valittu pelkästään merkin perusteella, ilman uhraamattakaan ajatusta sille mikä itselle olisi parasta.

_DSC3164
Haulikko on perinteinsen suomalaisen metsästyksen työkalu. Yleensä joko peritty tai muuten vaan käsiin kulkeutunut.

Periaatteessahan haulikon merkillä on merkitystä vain laadun ja piippujen juottamisen kannalta, sillä jokaisella haulikkomerkillä on vähän oma filosofiansa siitä miten haulikon pitäisi ampua. Merkkien eroillakaan ei niin isoa merkitystä ole kun tietää mitä tekee. Mitä kokeneemman ampujan käsissä ase on, aseella kuin aseella osuu hyvin. Se todellakin on jännä kokemus, lyöt minkä tahansa torrakon esimerkiksi kokeneen sporting-ampujan käteen niin kiekot pääsääntöisesti rikkuvat. Homman pointti on siinä että nämä ampujat tietävät mitä haluavat.

Ydinasia on että haulikko sopii ampujansa tyylille tai kun tarpeeksi pitkälle päästään että ampuja osaa myös sovittaa tyylinsä käsissään olevalle haulikolle.

DSC05035
Haulikko kuin haulikko, kunhan se on yhtä ampujansa kanssa.

Ja tässähän se isoin haaste onkin. Mistä aloittelija tietää että mikä on hänen oma tyylinsä jos sitä ei ole edes kehittynyt? Miten päästä siihen pisteeseen että saataisiin aikaiseksi metsällä toimiva ase/ampuja-yhdistelmä? Miten saada onnistuneita riistalaukauksia nopeissa, vaistonvaraisissa tilanteissa?

No siinäpä onkin melkoinen muna-kana-kuvio. Kaikkihan periaatteessa lähtee tähtäinkuvasta. Kaikki koti- ja ulkomaiset aloittelevan metsästäjän oppaat pyrkivät opettamaan mikä on se paras tähtäinkuva. Se ongelma tässä kuviossa on että se yksi ja sama tähtäinkuva ei ole se luontevin kaikille. ”Kolikko-kiskon-päällä”-menetelmä sopii useimmille, mutta sitten on poikkeuksia kuten minä, jotka kaipaavat avarampaa tähtäinkuvaa? Jos ei oikein tiedä mikä on itselle luontevin tähtäinkuva niin miten sitten onnistuu valitsemaan itselleen sopivimman haulikon? Tai sitten lopulta oppimaan ampumaan niin kuin haulikolla pitäisi ampua?

_DSC3188
Klassinen taitojen mittauspaikka: Sorsajahdin avauspäivän iltalento.

No, tähänkin on onneksi nykyään palvelu. Haulikkokoulu on vähän samanlainen palvelu kuin hiihdonopettaja hiihtokeskuksessa. Sen ovat perustaneet Ville Hirvonen sekä Eija ja Joonas Olkkonen. Joukko koostuu yhdestä MM-tason mitalistista ja parista sportingkisojen tuloslistoilla kärkipäässä säännöllisesti vierailevasta ampujasta. Ville on vieläpä opiskellut itsensä valmentajaksi jonka erikoisosaaminen keskittyy erilaisiin oppimismalleihin. Pääasia koulussa ei kuitenkaan ole heidän omissa meriiteissään vaan jokaisen oppilaan yksilöllisyydessä. Koulussa pääasia on löytää jokaiselle sopivin tapa oppia ja ampua. Viime kesä oli ensimmäisten pilottikoulutusten aikaa, ja koska konsepti näytti toimivan niin tämä kesä tulee olemaan jo täysipainoisen koulutuksen aikaa.

DSC05021
Ville Hirvonen, yksi Haulikkokoulun opettajista, luennoimassa.

Koko Haulikkokoulun ydin on oikeastaan tuolla edellä mainitussa. Jokainen on yksilö, ja jokaisella on haulikkoammunnassakin omat tapansa suoriutua. Tällä logiikalla jokainen tarvitsee myös yksilöllisen työkalun ja tavan käyttää sitä. Omasta kokemuksesta koko koulun ydinasia on se, että myös aloittelija opastetaan miettimään omaa suoritustaan, miettimään mikä olisi itselle se luontevin ratkaisu. Polku luonnollisesti kulkee yksilöllisestä tähtäinkuvasta aseen sovittamisesta omaan tyyliin. Kun nämä asiat on selvitetty itselle, voidaan päästä siihen varsinaiseen lopputulokseen, ase/ampuja-yhdistelmään joka saa aikaiseksi onnistuneita riistalaukauksia. Vaistonvaraisesti.

Polku on kieltämättä mielenkiintoinen, ja silmiä avaava. Itse olen aina ollut enemmän kivääriampuja, ja nuoruuden kilpauran takia jopa liiankin sidottu kiväärilajien suoritustekniikoihin. Nyt kun halusin vielä oppia keski-ikäisenä paremmaksi haulikkoampujaksi tie on ollut jopa tuskainen. Metsästänyt olen haulikollakin toki jo kohta 30 vuotta mutta hyvin ”suomalaisin” tuloksin. Kun viime kesänä pääsin mukaan yhteen pilottikoulutuksista, avasi se ihan uuden maailman. Tavallaan olin jo hieman raotellut oikeita verhoja hakemalla itselleni tietynlaista haulikkoa, mutta olin vielä tehnyt valintani luottaen liikaa perinteisiin oppeihin.

Heti ensimmäinen asia joka tuli vastaan on yksi klassisista virheistä. Suomalainen ampuu yleensä liian lyhyellä haulikolla ja tämä tuli itsellekin vastaan. Se isompi asia oli kuitenkin tavoittelemani tähtäinkuva. Siinä ei ole mitään vikaa että pystyn hahmottamaan kunnolla kohteen suunnan ja nopeuden, mutta esimerkiksi sorsajahdissa vastaan tulevissa tilanteissa olen vielä haastavassa paikassa. Nopeat, hieman sivuttain kulkevat ja korkeuttaan muuttavat kohteet ovat aina olleet haasteita minulle. No, Haulikkokoulusta saamien oppieni avulla pystyn nyt kuitenkin analysoimaan jokaista laukaustani paremmin ja pystyn siksi tekemään myös oikeita korjaavia liikkeitä. Kävihän itsellekin tietenkin se klassinen eli kalusto lähti vielä vaihtoon…

_MG_5796-2-2
Optimaalisessa tilanteessa voi unohtaa aseen ja tähtäämisen, pitää katseen kohteessa ja antaa vain vaiston viedä…

Tämä ei kuitenkaan ole Haulikkokoulun pääasia eikä tavoite. Ratkaisun ei tarvitse olla näin järeä. Kyse ei myöskään ole kilpa-ampujien ja kalustofriikkien valmennuksesta vaan paremmista riistalaukauksista. Niistä joista eettinen metsästys muodostuu.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se elämys. Niissä hetkissä, kun on onnistunut täysin vaistonvaraisesti, kaikki teoria ja tekniikka unohtaen pudottamaan puhtaasti riistalinnun tai kiekon haastavassa tilanteessa…Niissä on se elämyksen ydin, ja henkisen kehittymisen hetki. Niitä kannattaa jokaisen metsästäjän tavoitella!

Haulikkokoulu_logo

Haulikkokoulun sivuihin kannattaa tutusta, sekä käydä katsomassa myös Haulikkokoulu Facebook-ryhmä jossa tietoa tulevista koulutuksista.

Eija Olkkonen 040 524 4367 eija@haulikkokoulu.fi

Ville Hirvonen 050 381 6800 ville@haulikkokoulu.fi

DSC03127-2
Parempiin eräelämyksiin kannattaa aina tähdätä.

 

Languages

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *