Yhteistyössä optikko Timo Koljosen kanssa

Kuvittelepa itsesi Haulikkokoulun koulutustilaisuuteen. Ympäristöksi voit mielikuviisi valita ihan perinteisen suomalaisen metsästysseuran haulikkoradan. Molemmin puolin sinua könöttävät ne perinteiset punaiset lautatornit, joiden kyljessä ammottaa yksinäinen heittimen aukko kuin kykloopin silmä. Radan ruohokentälle voit lisätä 10 innokasta oppilasta, joiden mielissä muhii monenlaisia odotuksia tulevasta koulupäivästä.

Koska pääsen kokeilemaan eri valmistajien haulikoita? Mikähän niistä istuu minulle parhaiten? Kuinkahan monta kiekkoa saankaan rikki tänään?

Odotukset saavatkin tuossa hetkessä olla korkealla. Haulikkokoulun opettajat löytävät varmasti ne keinot millä saadaan perinteisimmät asiat, kuten asesopivuus ja ampujan tekniikka kuntoon. Näistä asioistahan haulikkoammunnan ongelmat perinteisimmillään muodostuvat.

Kun oppilaita pyydetään tekemään yksi pieni testi, päästään kuitenkin käsiksi asiaan joka on yllättävä ja vielä hyvin hyvin hämärä, suorastaan tuntematon. Haulikkoammunnan suoriteketjun ensimmäinen osa, havainnointi, liittyy tähän mystiseen aiheeseen.

Haulikkokoulussa painotetaan myös havaitsemiseen liittyviä asioita, asesopivuuden lisäksi.

Ampujan näkökyvystä tiedetään perinteisesti se, että ampujalla on tyypillisesti jompi kumpi silmä hallitseva. Niin käy tässä alun esimerkissäkin että neljällä ampujalla kymmenestä todetaan dominantin silmän olevan se toinen kuin hallitsevan käden. Haulikkokoulun ensimmäisten vuosien aikana kerätyn empiirisen tilaston pohjalta oikeakätisistä ampujista jopa 30% sattaa “vasensilmäisiä”. Jo yksistään tämä seikka tuo varmasti haasteita haulikkoampujille. Vielä yllättävämpää on se, kuinka harva on itse tietoinen tästä haasteesta.

Se tuntemattomampi asia silmän johtavuudessa on se, että dominanssia on itseasiassa ainakin kolmea eri lajia. Asia on vasta ihan viime aikoina alkanut valkenemaan ja Suomessa yksi asiaan syvimmälle vihkiytyneitä on juurikin Lahden Silmäaseman Timo Koljonen, maajoukkueampujatkin varustava optikko.

Timo Koljonen työssään, ja taas löytyi i.Scriptionista apu.

Koska itsekin olen havainnut omassa ammunnassani selkeitä viitteitä johonkin todella outoon havaitsemiseen liittyvään ilmiöön, porauduimme Timon kanssa syvemmälle aiheeseen. Itsellänihän on siis käynyt usein niin, että kesken suorituksen näenkin yhtäkkiä haulikosta sen vasemman kyljen. Vasen silmä oikein liimautuu siis aseen baskyylin edessä vasemmalla kyljellä olevaan kohtaan. Silti perinteiset testit osoittavan että oikea silmäni on se dominoiva. Siis paino sanalla perinteisissä testeissä.

Tässä päästään heti tämän jutun ytimeen. Sekin on ollut tiedossa että perusdominanssin lisäksi näöllä voi olla tietty liikedominanssi. Jompi kumpi silmä nouseekin hallitsevaksi silloin kun puhutaan liikkuvasta kohteesta. Nyt tähän joukkoon voidaan liittää kolmas, eli okulomotorinen johtavuus.

Tämä onkin sitten jo hieman monimutkaisempi ilmiö. Muistutetaan tässä kohtaa siitä fysiologisesta faktasta että silmän reuna-alueet, ne ei-niin-tarkan näön alueet ovat herkistyneet tunnistamaan liikettä. Siksi näemme silmäkulmastamme kuinka peura vilahtaa passista ohi, tai metso lähtee sivultamme maasta. Jostakin mielenkiintoisesta syystä joillakin meistä käy niin, että tämä liikeherkkä alue onkin toisessa silmässä voimakkaampi kuin toisessa. Eikä tämän kyseisen silmän tarvitse missään nimessä olla se normaalisti dominantti silmä. Yksinkertaisesti meillä voi toinen silmä olla muuten hallitseva, mutta tilanteissa joissa katsotaan liikkuvaa kohdetta se toinen silmä ottaakin vallan. Yleensä tämä tapahtuu tilanteessa jossa kiekkoa koitetaan havaita aseen nostoa varten. Monessa tapauksessa näön fuusio häiriintyy lisää kun näkökenttään nouseekin vielä haulikko.

Koska kyseessä on enemmän silmien kuvan tulkintaan eli neurologiaan liittyvä asia, asia on sekä tuntematon että vaikeasti tunnistettava.

Silmän hallitsevuuden testausta perinteisemmillä menetelmillä.

Asian helpottamiseksi kerrotaan esimerkki omasta elämästä. Seison sillä tutulla skeet-radan keskimmäisellä betonilaatalla ja haen perusasennon kohdilleen. Kiekon pitäisi sinkoutua matkaan B-tornista, eli oikealta puoleltani. Tyypillinen sivukiekko, lentosuunta vasemmalle. Mietin mielessäni mihin kohtaan haluan kiekon rikkoa, ja mistä olisi tarkoitus se havaita. Sijoitan haulikon piiput jonnekin sopivaan kohtaan noiden pisteiden väliin ja pyydän kiekon. Kiekko ehtii jokusen metrin tornista pihalle ennen kuin käsky silmästä ehtii aivoihin ja nosto alkaa. Seuraan katseellani koko ajan maalia ja otan vartalon mukaan swingiin. Kädet nostavat asetta katseeseen ja vielä hetken kiekko on piippujen oikealla puolella.

Kun ase on kokonaan poskellani ja päästän kiekon piippujen ohi, tapahtuu jotakin kummallista. Kiekko vain yksinkertaisesti katoaa. Kun näen sen uudestaan, se onkin jo ehtinyt liian paljon edelle eikä nopeakaan riuhtaisu auta vaan ammun ohi. Haulikkokoulun kollegani Kai Hämäläinen seuraa olkapään takana suoritustani ja toteaa ettei pummeissa edes ole logiikkaa. Suoritus on hyvä siihen asti kunnes minun pitäisi laukaista. Silloin pummi voi tulla joko edestä, takaa, ylhäältä tai alhaalta. Ilman mitään logiikkaa.

Ei ihme että olen aina ihmetellyt muiden vinkkejä joissa käsketään laukaisemaan kiekon kohdalla. Itse kun en edes ole nähnyt kunnolla missä se kiekko kulkee.

Tässä omassa esimerkissäni on kuitenkin kyse hyvin tyypillisestä vaihtuvasta dominanssista yhdistetynä siihen ettei silmien fuusio toimikaan normaalisti. Kiekon katoaminen johtuu siitä, että haulikon piiput tavallaan “katkaisevat” kahden eri silmän näkemän yhdistämisprosessin. Vasen silmäni on se, joka liikkuvan kohteen on alunperinkin nähnyt. Koska piiput tulevat noston lopussa näkökenttään, vasen silmäni ei enää näekään kiekkoa vaan katselenkin yhtäkkiä aseen piippuja. Tuo metsänlaitaa vasten selkeästi näkyvä oranssi pyörylä yksinkertaisesti katoaa koska dominantille silmälle tulee muuta katseltavaa.

Tässä on yksi syy miksi kokeilin korkeampikiskoista haulikkoa. Se katkaisee vähemmän silmän fuusiota koska asetta ei ole niin paljoa näkökentässä. Pelkästään tämä voi olla joillekin lääke ongelmaan. Dominanssi on kuitenkin itselläni niin vahva että muitakin keinoja täytyy käyttää.

Miten paljon sinun haulikkosi katkaisee silmiesi fuusiota?

Ensin kuitenkin ongelma täytyy havaita, ja sen piirteitä selvittää hieman lisää. Timo Koljonen on varustanut Lahden Silmäaseman nyt laitteella, joka on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Laitteen mukana saapui tänne myös uusi tutkimusmenetelmä jolla silmien yhteispeliä pystytään analysoimaan tarkemmin. Vielä ovat toki mukana perinteiset “tikkari”-ja kynätestit joilla kokeillaan dominoivaa silmää sekä paikallaan olevaan että liikkuvaan kohteeseen. Tänä keväänä käyttöön tulleen uuden testausmenetelmän perusidea on testata miten hyvin kohdehenkilö pystyy kohdentamaan erilaisia kuvioita yhteen kummallakin silmällä. Lopputuloksena tarkempi kuva siitä…kumpi silmä sen kuvan oikein eri tilanteissa muodostaakaan!

Uusi menetelmä silmien hallitsevuuden testaamiseksi saapui ensimmäisenä Lahden Silmäasemalle.

Itselläni tulos on luonnollisesti monimutkainen. Tietenkin. Vaihtuva dominanssi vaikeinta lajia, koska aiheeseen liittyy myös muita näköhaasteita. Ne rajoittavat minun tapauksessani optisia korjauskeinoja.

Yleisesti ottaen keinot korjata dominanssihaasteita ovat suhteellisen moninaiset, osaa niistä pystytään korjaamaan oikeanlaisilla linsseillä. Osaan ei kuitenkaan auta muu kuin sen haasteita aiheuttavan silmän kevyt “blokkaaminen” esimerkiksi erilaisilla sumentavilla kalvoilla. Näillä stereonäkö säilyy paremmin kuin toinen silmä kokonaan kiinni ammuttaessa, mutta ne kuitenkin heikentävät dominoivan silmän näköä niin, että se toinenkin pääsee mukaan peliin. Kyseiset kalvot ovat onneksi helppo ja halpa keino, joten tulen itse kokeilemaan niitä erivahvuisina tässä alkukesän aikana.

Occlusion-kalvot ovat yksi tapa blokata pelistä sitä häiritsevämpää silmää.

Niille joille linssistä löytyy ratkaisu, oikeanlaisen linssin valinnassa auttaa tässäkin tapauksessa ZEISSin iProfiler, koska sen tuottaman tiedon pohjalta pystytään esimerkiksi tietyntyyppisissä dominanssihaasteissa siirtämään linssin läpi tuleva kuva takaisin silmän tarkan näön pisteeseen. Yksi dominanssiongelmien aiheuttaja kun voi olla se, että vain toisen silmän kuva osuu tarkasi sinne minne pitäisikin. Koska toisen silmän kuva on sumeampi, ottaa “parempi” silmä vallan. Koljosen keinovalikoimassa on paljon muitakin työkaluja joten kannattaa poiketa Timon jutulla!

Moninaisia ovat siis oikeasti haulikkoampujan havaitsemisen haasteet, paljon laajemmat ja syvemmät kuin aikaisemmin on tiedettykään. Onneksi tietämys kehittyy Suomessakin, ja esimerkiksi ZEISS i.Scription-menetelmän laitteita saadaan pikku hiljaa lisää eri puolille Suomea. Yksi uusimmista tulee toukokuun lopussa Oulun Erämessuille ZEISSin osastolle silmälasien erikoisliike T.A. Kaakinen Oy:n toimesta, joten pohjoisenkin Suomen ampujat saavat pikkuhiljaa mahdollisuuden laittaa näkönsä kuntoon.

Ja sehän on palkitsevaa se. Moni metsästäjä on käynyt jo hakemassa Koljoselta apua asiaan, ja todennut tulokset erittäin positiivisiksi. Näistä menetelmistä kun voi olla joissain tapauksissa apua jopa pahoihin päänsärkyihin, joten ei kannata jättää kokeilematta. Neurologinen puoli näössä on todellakin monimutkainen aihe mutta jos ratkaisu löydetään on se myös palkitsevaa.

Sain itse kokea tämän eilen, kun sain soiton eräältä tutultani joka on vuosikausia taistellut haulikkoammunnan haasteiden kanssa. Taudinkuva hyvin samanlainen kuin itselläni, tietyn suunnan kiekot aiheuttavat toistuvasti ongelmia. Niin se vain häneltäkin Timo Koljonen löysi vaihtuvan silmädominanssin. Tämä ampuja kun poikkesi vinkistäni myös hyötymässä uusimmista tutkimusmenetelmistä. Se hienoin asia tuossa puhelussa oli se äänestä kuultava riemu ja helpotus kun vihdoin joku pystyi näyttämään valon tunnelin päästä. Tai siis viivat oikeassa linjassa, kerrankin.

Laitahan sinäkin kuviot kuntoon katseessasi!

Languages

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *