Yhteistyössä ZEISS Hunting Finland.

Tein pari vuotta sitten juttusarjan jossa tutkailtiin optiikan eri lainalaisuuksia yleiskäyttöisen metsästystähtäimen avulla. Tarkoitus oli selvittää samalla että mihin Keski-Euroopan sen ajan suosituimmasta yleistähtäimestä, 2,5-10×50 kokoluokan putkesta on kotimaisissa olosuhteissa. Tiedätte kyllä: Hirvijahdista ketunpillityksen kautta pitkän matkan ammuntaan.

Heitin juttusarjan lopussa oman kannanottoni omasta ihanneputkestani. Silloin väitin että jos joku joskus onnistuu tekemään 1,8-18×50 kokoisen putken riittävän laajalla (Vähintään 25 m) metrin näkökentälllä niin oltaisiin lähellä optimaalista yleistähtäintä. Sillä pärjäisi läpi koko suomalaisen metsästyskauden.

No, maailma ja ajatus on kehittynyt sen jälkeen. Pian tuon artikkelisarjan jälkeen ZEISS julkisti V8-sarjansa ja sinne heti kärkeen kaksi tähtäintä: 1,8-14×50 ja 2,8-20×56. Aivan. Vaikka käyttöön saatiin nyt huomattavasti laajempi 8x suurennusalue ei vieläkään ihan olla siinä pisteessä että yhdellä putkella pärjäisi läpi koko kauden. Vai ollaanko?

DSC09982
Vanha ja uusi allrounder rinnakkain. Vaikka V8:ssa on paksumpi runko, ei koossa ole isoa eroa Victory HT 2,5-10×50:seen.

Sain nyt tilaisuuden selvittää asian kun sain ZEISS:in Suomen konttorilta testiini pienemmän noista kahdesta ensimmäisestä V8:sta. Mallistohan on tuonkin jälkeen kasvanut molemmista päistä, ja sain samalla verrokiksi malliston pienimmän eli 1,1-8×30:n. Näillä eväillä piti siis arvioimani että missä tällä hetkellä mennään metsästysoptiikassa?

Tilannehan on edelleen sama. Hirvijahdit, peurankytikset, pienpetohommat ja linnustuskin pitäisi pystyä hoitamaan samalla putkella. Halusin kuitenkin tällä kertaa lisätä vähän haaste- (Vai pelko-?) kerrointa ja otin uudeksi lajiksi mukaan karhujahdin. Tiedätte varmasti että kotimaista hirvijahtia ei aina voi sanoa ajojahdin huipentumaksi. Peurajahdissa on jo sitä fiilistä kun ajossa on mäykky ja peuralla vähän loikkaa mukana, mutta karhuhommat ne vasta mukavasti lisäävätkin kerrointa. Ainakin adrenaliinia.

Mitä sitten esimerkiksi karhuputkelta vaaditaan? Jos muistellaan Ruutia ja Rautaa-bloginkin sivuilta tuttuja Turusen veljeksiä, heidän vinkkinsä menee jotenkin näin: ”Kohti tulevan karhun ampuminen on kuin liikkuvaa tennispalloa tähtäisit”. No niin, siinäpä sitä mietittävää. Minkälaisella putkella siihen osuisit?

Tässä päästäänkin yhteen erittäin tärkeään näkökulmaan kiikaritähtäimissä. Keskustelu parhaasta putkesta käy kiivaana ja me brändiuskovaiset varsinkin olemme joskus turhankin hanakoita tarjoamaan sitä omaa merkkiämme. Ihan vain merkin vuoksi. Se suosituin variaatio aiheesta on tietenkin se perinteinen 30 vuotta vanha tasco ja vain siksi että itsellä sattuu sellainen olemaan. No, tähän ei tarvitse porautua nyt sen syvemmälle, kaikki me joskus olemme kärsineet näistä…

DSC00001
Mitä sinä haluaisit putkessasi nähdä?

Tässä keskustelun tuoksinassa unohtuu kuitenkin lähes aina se yksi fakta: Kuten haulikkoammunnassakin, myös kivääriammunnassa jokaisella on se yksi henkilökohtainen tähtäinkuva millä he pystyvät eri tilanteissa laukaisupäätöksen tekemään. Mitä nopeammasta tilanteesta on kysymys, sitä vaistonvaraisemmasta toiminnastakin on kysymys ja silloin henkilökohtaisen tähtäinkuvan merkitys korostuu. Kohti hyökkäävä tennispall….ei kun  karhu jos joku saa aikaan vaistonvaraista toimintaa.

Eli, meillä jokaisella on esimerkiksi se tietty määrä metrejä joita tarvitsemme näkökenttään jotta voimme ampua ravia tulevan hirven. Toiset haluavat enemmän ilmaa ympärille kuin toiset. Sitten on niitä jotka ampuvat joko taitojensa tai nuukuutensa vuoksi hirvet omasta mielestään helposti 3-12×56 hämäräputkella. Se on hyvä ja sallittavaa jos siihen oikeasti pystyy turvallisesti. Itselle tulee varsinkin sorkkaeläinjahdeissa mieleen kuitenkin että haluaisin nähdä jos perässä seuraa vaikka vasat. Tai että missä koira mahdollisesti luuraa jos se kintereillä seuraa. Itse siis kaipaan nopeissa tilanteissa jonkin verran ilmaa koko eläimen ympärille.

Ammun kuitenkin esimerkiksi ratahirven mielelläni isolla suurennuksella. Aktiivisemman kilpauran aikana ammuin juoksevan hirven suurennuksella 20. Silloin kyse kuitenkin oli siitä että ristikko piti sijoittaa tarkemmin kohteeseen jos halusi sen kympin ampua. Eli työ on tarkempaa kuin elävän eläimen ampumisessa. Jännittävä paradoksi, luulisi että se eläin pitäisi kaikkien etiikan sääntöjen mukaan saada ammuttua tarkemmin. Tässähän tämä psykologinen puoli onkin. Jokaisella meillä on oma tapamme toteuttaa etiikkaamme ja riistatilanteissa on minulle psykologisesti merkittävämpää saada hyvä tilannekuva kokonaisuudesta ennen laukausta, kuin saada sihdattua tiettyä karvatäplää eläimen kyljessä tarkasti. Jokaisen meidän toimintaan siis vaikuttavat eri asiat, mutta usein samat asiat vaikuttavat sekä haulikko- että kivääriammunnassa. Siksi haen haulikossakin avarampaa tähtäinkuvaa.

DSC09955
Radalla ja pienen kohteen kanssa halutaan aina tehdä tarkkaa työtä.

Eli, se sopivin tähtäin ja suurennus ovat siis jokaiselle henkilökohtainen asia. Jännittävänä vastakohtana edelliseen: Jos minun pitäisi osua liikkuvaan tennispalloon ja kyse olisi jopa terveydestä hakisin niihin tilanteisiin puolestaan hieman isompaa suurennusta. Kun siis ammutaan tarkkaan pientä kohdetta kaipaan itse vastavuoroisesti putkeen kunnolla potkua. Silloin kohde on jo valittu, kokonaiskuva tiedossa ja tavoite on vain osua tarkasti tiettyyn pisteeseen. Kertooko tämä sitten siitä että mielestäni hirveä ja peuraa voi roiskia sinne päin? Toivottavasti ei. Tarkoitus on näillä esimerkeillä painottaa sitä että alitajuisesti käsittelemme jokaista tilannetta maalinlaskennassamme hieman eri tavoin. Asiaa kannattaa pysähtyä hetkeksi analysoimaan, sillä se voi helpottaa myös tähtäimen valintaasi,

Siksi olinkin tyytyväinen että pääsin vertaamaan näitä kahta putkea rinnakkain. Ensimmäisenä tietenkin selvitin että mikä se käytännön ero näkökentissä on. Paperilla lukee että eroa pitäisi olla 100 metrissä yli 15 metriä (39,5 m vs. 23 m) mutta miten se sitten vaikuttaa tähtäinkuvaan?

No, näkyyhän tuolla pikkukasilla paaaaaaaljon maailmaa. Itselle ehkä hirvipassia ajatellen jopa liikaakin. Siksi löysin 1,1-8×30:sta sen miellyttävimmän suurennuksen rippusen alle 2:lta, suurinpiirtein 1,8x suurennuksen kohdalta. Kun nostin verrokiksi silmilleni 50 mm mallin, hämmästys oli suuri. Vaikka objektiiveissa on eroa 20 mm eli luulisi että 30:n näkökenttä olisi silti isompi, ei se ollut. Itseasiassa parinkin koehenkilön tuijotettua putkien läpi päädyimme samaan tilanteeseen. Molemmilla malleilla näkökenttä on likimain sama 1,8x suurennuksella. Kun 30:stä avaa eli kääntää suurennusta pienimmälle, ero kasvaa nopeasti. Lopulta se on todella iso. Tärkein kysymys kuitenkin on että onko 50 mm mallin näkökenttä riittävän iso? Väittäisin että ainakin itselleni tiettyihin tilanteisiin on. Voisin hyvin kuvitella selvittäväni sillä hirvijahdin, sillä todennäköisesti käyttäisin myös pienempää 1,1-8×30 mallia isoimman osan ajasta suurennuksilla 2-3x.

1_1_30_vs_1_8_50
Tähtäinkuvat rinnakkain. Vasemmalla 1,1-8×30 pienimmällä suurennuksella ja oikealla 1,8-14×50 samoin pienimmällä suurennuksellaan.

Pelkkään peuran ajojahtiin valitsisin ehkä siltikin pienemmän mallin. Lyhyet ampumamatkat kutistavat näkökenttää nopeasti ja peitteisessä maastossa pitää tietää mitä sieltä tulee. Nopeammissa tilanteissa siis kaipaan taas sitä parempaa kokonaiskuvaa ennen kuin aivot pystyvät lähettämään liipasinsormelle käskyn koukistua. Se iso ero tulee kohteen osuma-alueesta. Peuralle keuhko-osuma riittää eettiseen kaatoon. Tilanteet ovat enemmän haulikkomaista vaistoammuntaa kuin tarkkaan tähtäämistä, Tällöin siitä erosta mikä näiden putkien näkökentässä on etua. Lyhyet ampumamatka ja nopeat kohteet tuovat siis tiettyihin tilanteisiin aivan oman haasteensa. Niihin tilanteisiin 1,1-8×30 on erikoistyökalu. Tällainen nykyaikainen punapisteellä varustettu superzoomi vie oikeastaan jo perinteisen suljetun rakenteen punapisteeltä (Esimerkiksi Aimpoint) paikan mennen tullen, avaramman tähtäinkuvansa ansiosta. Henkilökohtainen asia myös.

Lisää pienimmästä kasista erillisessä artikkelissa.

Pikkukasin isosisko, 1,8-14×50 puolestaan on hyvin lähellä optimaalista yleistähtäintä. Tuo alussa heittämäni vanha väittämä siis osoittautui tämän testin pohjalta hieman vanhaksi. Kiikarin ominaisuuksiin ja tähtäinkuvaan kun vaikuttaa moni muukin asia kuin paperille printattu suurennuskerroin tai objektiivilinssin koko. Puhtaasti niitä tuijottamalla menee metsään. V8-sarjan HT-linssit auttavat hämärässä, ja ainakin elokuun hämärtyvässä illassa tämän 50:sen ominaisuudet riittävät itselleni. Myöskin maksimisuurennus 14x antaa itselleni riittävästi tietoa ampua kettu pellolle 250-300 metriin asti. Iso okulaaripää helpottaa puolestaan nopeissa tilanteissa sillä kuva on avarampi kuin perinteisissä putkissa. Yksi mukavimmista yllätyksistä oli että kohdistaessa 14x suurennuksella pystyy lukemaan osumat taulusta ilman kävelyä. Tästä taas kiitos keittoon sekoitetuille FL-linsseille, ne kun parantavat putken erottelukykyä päivänvalossa. Ehkäpä se näkökenttä vain saisi olla karvan verran avarampi tiukimpiin paikkoihin. Se on se pieni kompromissi vielä. SIksi myös ZEISS:illä on superzoomejakin vielä useampi versio.

Katsotaan nyt kuitenkin kuinka äijän käy kun suuntaamme itärajan tuntumaan pallokorvan perään…Siellä se peli lopulta ratkaistaan! Joka tapauksessa, optiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikkein eniten se oma päänuppisi.

Zeiss Victory V8:sien tekniset tiedot ZEISS:in sivuilla.

DSC00379
Entten tentten…Toinen pikatilanteiden erikoistyökalu, toinen ”yleislääketieteen erikoislääkäri”. Jaa-a…
DSC00102
Onhan se aina helppoa ja mukavaa jos kohdistusradalla selviää ilman juoksemista mutta ei sillä perusteella välttämättä ajojahtiputkea kannata ostaa.
DSC09971
Muutkin asiat kuin vain paperille kirjoitettu suurennusalue ja objektiivin koko ratkaisevat. Uudet superszoomit ovat sekoittaneet tilannetta, niissä kun moni asia rikkoo vanhoja lainalaisuuksia.
DSC00003-2
Hyvin se istuu kettukiväärinkin päälle.

Languages

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *