Makrokuvaus on kokonaan oma lajinsa. Joillekin se on jopa välineurheiluksi tuomittu laji jossa vesipisaroita tiputellaan pipetillä kukan terälehdelle jotta saadaan kuvaan vähän potkua. Kauniitahan parhaat makrokuvat ovat, ja makrokuvissa aukeaa yleensä kokonaan uusi näkökulma ympäristöömme. Eipä sitä muuten tule ryömittyä kovin usein 20 cm korkeudella maanpinnasta kukkien perässä joten hyvä että edes joku tekosyy avaa vähän uusia kuvakulmia.

Makrohommiin ryhtymisessä on usealla harrastajalla kuitenkin se pieni kynnys. Vartavasten makrokuvaukseen tarkoitetun putken hankkiminen tuntuu hieman turhalta investoinnilta. Niin minäkin ajattelin joskus. Siksi olen makroillut viime vuosina lähinnä loittorenkaiden avulla. Niiden hankintahinta on yleensä huomattavasti makrolinssiä edullisempi ja samalla jää yhden näennäisen marginaalisen linssin paino repusta pois.

Päätin kuitenkin antaa makrolle vielä mahdollisuuden. Olen kevään aikana testannut aihetta kahta eri tutkimuslinjaa pitkin, saadakseni paremman käsityksen nykytilanteesta. Varsinkin nyt kun kameraksi on vaihtunut Sony, aihe piti tavallaan aloittaa alusta. Ensin piti tutustua uudestaan loittorenkaiden käyttöön ZEISS Loxian kanssa. Tästä aiheesta toisessa artikkelissa mutta nyt siihen toiseen polkuun.

Sonyn E-mount-linssien (Oikeastaan täyskoon kennon versioiden eli FE-linssien) valikoima kasvaa tasaista tahtia ja tänä keväänä markkinoille putkahti jälleen yksi mielenkiintoinen uutuus tutulta valmistajalta. Samyang on jo aikaisemminkin kunnostautunut Sonyn linssien kanssa ja nyt valikoimiin lisättiin f2.8/100 mm makro. Itseasiassa samasta tuubista putkahti kaksi eri variaatiota satamillisestä, sillä tämän testaamani lisäksi tarjolla on myös enemmän videopuolelle suunnattu cine-linssi 100 mm VDSLR T3.1. Siihen on pakattu videokuvaajien ominaisuuksia, kuten hammastus follow focusta varten sekä pehmeä ja portaaton aukon säätö.

DSC05524
Voin muuten todeta että tämä pötikkä vaatii jo kuulapäältäkin luonnetta. Siitä lisää myöhemmin.

Se toinen, se perinteisempi serkku, on puolestaan…niin, hyvin perinteinen Samyang. Tyyppi on virallisesti Samyang 100mm F2,8 ED UMC Macro. Out-of-box-kokemus on mielenkiintoinen sillä jotenkin aina näiden ”tarvikelinssien” eli hieman edullisempien kolmannen osapuolen tekemien objektiivien kanssa on sellainen ennakkoluulo että ne ovat kevyitä koska ne ovat vähän halvempia. Ihminen kehittää itselleen hassuja oletuksia. No, tämä satamillinen on kuitenkin jämäkkä pötikkä. Linssillä on mittaa ja painoa jopa enemmän kuin esimerkiksi ZEISSin F2.0/100 mm Macro-Planar makrolla, joka on todettu yhdeksi markkinoiden laadukkaimmista makroista. Jos siis paino-kerrointa käyttää arvioimaan optista laatua, pitäisi tässä linssissä olla jo jotain. (Lasihan siis painaa enemmän kuin muovilinssit joten laatulinssit ovat järjestään painavampia kuin halppislasit. Hyvin hyvin hyvin epätieteellisiä menetelmiä nämä tällaiset…).

Nimessä olevat markkinointilyhenteet juoruavat muunmuassa erittäin pienestä valon siroamisesta (ED eli Extra Low Dispersion) sekä Erittäin Monikerroksisesta Pinnoitteesta (Ultra Multi Coating). Tuntuu että monikerrospinnoite ei enää markkinointimiehille riitä vaan nyt pitää olla jo Ultra. No, pääasia että pinnoite hoitaa hommansa eli huolehtii valonläpäisystä, kontrastista ja muutamasta muusta optisesta ominaisuudesta. Näiden lisäksi mainoksissa vilahtaa yhdistelmä HR. Tämä viittaa myös valon vääntelyyn niin että kuva pysyy terävänä, laidasta laitaan. Eli paketista pitäisi siis löytyä linssi joka ei kärsi kromaattisesta aberraatiosta, joka piirtää äärialueillakin hyvin jne jne. Katsotaan.

Ensimmäinen testitilanne oli luonnollisesti se perinteisin, eli kukkaketokuvaus. Kevätkesällä on siinä mielessä mukavaa makroilla että luonto on täynnä mitä oudomman näköisiä versoja, alkuja, silmuja ja nuppuja. Ei muuta kuin maastoutumaan. Samyang on lyhyimmällä kuvausetäisyydellä niin sanottu 1:1 suurennussuhteeltaan eli se kuvaa kohteen juuri sen kokoisena kuin se esiintyy. Jos linssi olisi esimerkiksi 1:2 makro, kuvaisi se 30 millimetrin kokoisen 15 millin kokoisena. Tämä on taas sitä korkeampaa optista matematiikkaa, jolla on kuitenkin nimenomaan makrolinsseissä merkitystä. Ne jotka haluavat sukeltaa syvemmälle voivat halutessaan lukea lisää esimerkiksi täältä. Niille joita ”hard core linssiporno” ei isommin inspiroi tärkeintä on tietää että makrolinssin suurennussuhteen olisi makropäässä hyvä olla 1:1 tai suurempi. Monimutkaisemmaksi asian tekee se että suurennussuhde muuttuu yleensä tarkennusetäisyyden myötä. ”Pitkässä päässä” eli yli metrin suurennusetäisyyksillä Samyangkin on suurennussuhteeltaan 1:8.

DSC05528
Metristä äärettömään on lyhyt matka.

Ensimmäinen ominaisuus jota makrolinssiltä yleensä odottaa on kaunis syvyysterävyyden hallinta. Sana bokeh saattaa myös vilahtaa mielessä. Makrolinssi on myös telelinssi, ja koska kuvausetäisyys on lyhyt ei kohteen irroittamisessa taustasta pitäisi olla ongelmia. Isompi haaste on yleensä kohteen terävyys yhdistettynä epäterävien alueiden pehmeyteen. Samyangin pienin aukko on f/32 eikä ihme sillä riittävän terävyysalueen aikaansaamiseksi tälläkin makrolla täytyy kuvata vähintään aukolla 8-11, ja usein myös isommallakin. Pienimmällä kuvausetäisyydellä (n. 30 cm) asia korostuu entisestään. Jälleen kerran Sonysta on hyötyä sillä käsivaralta kuvatessa herkkyyttä tulee nostettua jotta aukon saa riittävän pieneksi. Tänä keväänä kun suljinaikaakin on joutunut tuulen takia pitämään poikkeuksellisen nopeana…Pienen kukan ei tarvitse paljoa heilahtaa tuulessa kun se on jo terävyysalueen ulkopuolella.

_DSC5617
Lyhyimmän tarkennusetäisyyden todella lyhyttä syvyysterävyyttä.

Jos mennään lopulta varsinaiseen asiaan niin syväterävyyden kanssa Samyang tekee käsittämättömän vaikuttavaa jälkeä. Heti ensimmäisistä kuvista lähtien tämän linssin bokeh todellakin järkytti. Jos yleensä jokin voi järkyttää positiivisesti. Tässä hintaluokassa ei välttämättä nimittäin odota saavansa jotakin näin…kaunista ja laadukasta. Jotakin taikaa Samyangin tehtailla on tehty himmentimen kanssa koska epäterävien alueiden väriliu’ut kulkevat todella pehmeästi. Samasta syystä linssillä on helppo luoda tietynlainen hehku kohteelle. Varsinkin silloin kun kuvaa vastavaloon, käyttää erittäin lyhyttä terävyysaluetta, ja saa näin kohteestakin osan liukumaan epäterävyyden puolelle, syntyy ääriviivoihin hienoa ”glowta”.

_DSC5630-2
”The glow makes the subject flow”

Kuvien taustojen rakentaminen on Samyangilla mukavan helppoa. Joskus asia on pakollinen paha mutta tämän linssin kanssa jopa hauskaa. Erilaisten väripintojen ja valoläiskien kanssa pelaaminen alkoi jossakin kohtaa muistuttamaan jopa hullun impressionistin kokeiluja.

Heti ensihetkistä lähtien Samyang siis vakuutti makrona. Kokeilin hyvin monenlaisia kohteita, taustoja ja valaistuksia ja täytyy sanoa että tämä linssi opetti taas itselleni paljon. Kuten aina, tekniikan pitäisi olla ilmaisun apuväline mutta ainahan se on niin että ilmaisukin kehittyy työkalujen myötä. Niin kävi nytkin.

Mitä Samyang sitten konkreettisesti toi omaan kuvaukseeni? No, ainakin sen että muutin selkeästi omaa valon käyttöäni tällä linssillä. Ryhdyin kuvaamaan vieläkin enemmän vastavaloon, ja varsinkin valottamaan kuviani rohkeammin. Olen aina pitänyt vastavalon tehosta mutta Samyangilla poltin jopa entistä räväkämmin kuvia  puhki asti. Ai miksi? Siksi koska loistavan bokehin ansiosta se ei näyttänyt enää pahalta. Päin vastoin. Jossakin kohtaa tuli jopa mieleen että ”f**k the histogram”. 🙂

_DSC5169-2
”F**k the histogram!”

Toinen asia mitä Samyang kuviini toi on pehmeys. Koska olen viimeisen vuoden aikana laittanut aika paljon paukkuja maisema- ja taivaskuviin on huippuluokan terävyydestä tullut jopa pakkomielle. Monenlaisia linssejä on tullut kokeiltua. Lightroomissakin säätimet nimeltä ”Clarity” ja ”Sharpening” ovat melkein kuluneet puhki.

Mutta kun makrokuvaus on sitä toista äärilaitaa. Pehmeyttä, harmoniaa ja herkkyyttä. Huomasin jossakin kohtaa testijaksoa jopa tarkoituksella tekeväni kohteista epäteräviä. Tärkeintä oli löytää valon ja kohteen vuoropuhelulla kuviin tiettyä fiilistä. Parhaimmillaanhan kuvaaminen on juuri sitä että saat aikaiseksi juuri sen mitä mielessäsi tavoittelet. Tai jopa enemmän. Osaltaan se on tietoa ja taitoa mutta myös tekniikkaa. Tekniikan ei ainakaan pitäisi estää sinua pääsemästä tavoitteeseesi.

Varsinkin digikuvauksen aikana tuntuu että se tavoite saavutetaan vasta jälkikäsittelyssä koska muuten siihen ei voi päästä. Pimiössä mustavalkokuvia vääntäneelle se on edelleen jotenkin vastentahtoista. Haluan edelleen kuvia joissa jo kuvatessa syntyy se jokin. Ja valokuvassahan valon on tarkoitus se tehdä. Jälkikäsittelyssä vain autetaan ”sitä jotain” tulemaan vieläkin paremmin esiin. Siksi ehkä löysin suhteestani valoon taas uuden, syvemmän kerroksen.

_DSC5487-5
Pehmeyttä, terävyyttä ja valon leikkiä. Makrokuvauksen kulmakivet?

Siksi ryhdyin tarkoituksella etsimään kuvakulmia jossa voin käyttää pehmeyttä ja valoa hyväkseni. Kuten tuossa yllä olevassa kuvassakin näkyy, sekä taustan että etualan kohteiden pehmeys on yhtä olennainen osa kuvaa kuin itse pääkohteen terävyyskin. Valo puolestaan auttoi muotoilemaan itse pääkohteesta kiinnostavamman. Mukavaa oli jälleen se ettei kuvaa käsitellessä tätä varjon puolta tarvinnut liikoja avata. Alkuperäinen kuva on koko alaltaan hieman tummempi joten ainoa mitä tein oli että nostin Lightroomissa Exposurea +0,15 ja rajasin kuvan tiukemmaksi.

Mitä tulee luonnon taltioimiseen lähietäisyydeltä tämä Samyang todellakin mahdollistaa monta asiaa. Sen ominaisuudet -Tai niiden puutteet- eivät rajoita kuvausta. Sillä saa kuviin yhtä aikaa terävyyttä ja pehmeyttä, se pystyy käsittelemään valoa hyvinkin mukavalla tavalla. Yhdistettynä Sonyn kennoon linssi todellakin toimii. Jossakin toisessa kamerassa tulos on todennäköisesti hieman erilainen mutta uskon että parhaat makro-ominaisuudet tulevat esiin toisillakin kennoilla.

Itse kuvaaminen Samyangilla on suhteellisen helppoa. Objektiivin käsittelyssä nousee esiin kolme pääasiaa.

Yksi: Optisesti linssi on ehdottomasti hintansa väärti mutta jossakin se pieni ero on tehtävä. Samyangin kohdalla asia tulee vastaan mekaanisessa laadussa. Linssi on ihan jämäkän oloisesti tehty mutta esimerkiksi himmentimen rengas ei ole aivan tarkin mahdollinen. Naksut ovat siis hieman epämääräiset. Samoin tarkennusrengas ei aina pyöri tasaisen pehmeästi vaan siinä tuntuu pieniä ”tahmeampia” kohtia.

Kaksi: Toinen pääkohta on että tarkennuksen pystyy kuitenkin tekemään helposti koska makro-tyyppin Samyanginkin tarkennusrenkaassa on makroetäisyyksillä ns. lyhyempi välitys. Renkaan liike siis muuttaa tarkennusetäisyyttä suhteessa hitaammin (Ja tarkemmin) lyhyillä kuvausetäisyyksillä. Kääntöpuolena on että metristä äärettömään tarkennusetäisyyteen onkin sitten todella lyhyen liikkeen takana. Tämä tuottaa maisemakuvauksessa pieniä skarppaushaasteita mutta sekin onnistuu kun oppii että jo pieni kääntö siirtää fokuksen metristä jonnekin horisonttiin.

Kolme: Näiden ”kolmannen osapuolen valmistajien” linssien kanssa tulee vastaan joitain kameran tarjoamia älykkäitä ominaisuuksia jotka eivät toimi. Tällä kertaa Se Ominaisuus Jota Olisin Kaivannut oli Sonyn focus magnifier eli ominaisuus joka zoomaa etsimen tai näytön kuvan automaattisesti manuaalitarkennusta pyöritellessä. Makrokuvissa siitä olisi jopa normaalia isompi apu. No, nyt homma hoidettiin manuaalisesti suurennusnappia käyttäen. Asia siis onnistui ihan ok mutta omaan kuvausprosessiini tuli yksi ylimääräinen vaihe kun tarkennus piti vielä tarkistaa erikseen. Käsivaralta hieman ärsyttävämpää kuin jalustalta kuvatessa mutta siedetään se.

DSC05538
Vaikka tarkennusrengas välillä hieman tahmaakin on se silti todellinen tarkkuustyökalu lyhyiden terävyysalueiden hallintaan.

Lopuksi: Edellä mainittujen asioiden lisäksi Samyang muistutti minulle jälleen että makrolinssi ei ole pelkkä makro vaan sen käyttöalue on laajempi. Makrolinssihän on tosiaan lyhyt tele. Sitä voi siis käyttää hyvin potretteihin ja maisemakuvaukseenkin.  Asian junttasi päähäni lopullisesti pari puolivahingossa syntynyttä potrettia, joista yksi löytyy alla olevassa kuvagalleriassa. Aiheesta lisää myöhemmin. Välitilinpäätöksenä voin nyt tässä kohtaa todeta että Samyang on luonteeltaan mukavan herkkä ja pehmeä kukkaispoika.

Minussakin elävä kukkaispoika pölähti sen myötä esiin kuin voikukan haituvat kesäisellä kedolla. Kuten eräs yleisön edustaja sosiaalisessa mediassa kommentoi, ”Go, Flowerboy, Go!”.

 

Languages

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *